Siirry pääsisältöön

Säästäväisyydestä sekä fyysisen kunnon ja luovuuden yhteydestä

Olen pitänyt blogin kanssa hieman kesälomaa. Osa teistä rakkaista lukijoista on kysellyt seuraavien kirjoitusten perään. Olen priorisoinut aikaani ja kirjoittanut kirjaa nimeltä pysäyttämätön yrittäjä.

Kirja lähtee alkavalla viikolla juuri viimeiselle tarkastuskierrokselle. Sitten on aika luovuttaa se painokoneen ikuistettavaksi, arvostelijoiden hampaisiin ja toivottavasti täyttää tarkoituksensa ja saa jonkun pienen ihmisen löytämään sisältään pysäyttämättömyyden voimaa tai vaikka lisää innostusta elämään.

En nyt kirjoita mitään omaa. Lainaan kunnioittamaani kirjailijaa Mika Waltaria joka kirjoitti juuri ennen syntymääni näin:
"Vaan suurinta kiitollisuutta tunnen muistaessani että poikavuosina ja nuoruudessa en oppinut tuntemaan vain kaupunkia, vaan myös maaseutua ja että kesä kesältä jouduin tekemään myös ruumiillista työtä altteimmassa kehitysiässä niin maamiesten kuin ammattityöläisten kanssa. En tarkoita vain sitä että kouluvuosieni kesien ruumiillisen työn ansiosta sain hyvän terveyden ja kestävän kunnon tulevan työni perustaksi. Muuten tuskin olisin kestänyt työn kuluttavien vuosien painetta ja ahdistusta. Sillä

jatkuva luova työ vaatii myös kestävää ruumista.

, niin naiivilta kuin sen muistuttaminen voi tuntua.

Mutta vielä kiitollisempi olen siitä, että minä, jo kolmannessa polvessa helsinkiläinen, sain poikana äitini kotitalossa nähdä ja elää työssä mukana maan kasvun oraan punerruksesta ensimmäiseen riihenpuintiin asti. Vielä 20-luvun alkuvuosina elämä maalaistalossa oli niukempaa ja ankarampaa kuin nyt. Muistan mielelläni sitkeää äidinenoani, vaikka lapsena pelkäsin häntä. Hänen mielestään oli synti syödessä ottaa leivän päälle voita, jos pöydässä sattui olemaan maitoa. Kun myöhemmin, hänen maatessaaan kaupungissa sairaalassa, kävin häntä katsomassa, hän suurimpana ylellisyytenä lähetti minut ostamaan limonadipullon. Mutta ei hänen mieleensä olisi edes juolahtanut juoda sitä sellaisenaan. Se olisi ollut anteeksiantamatonta tuhlausta.

Hän sekoitti siihen vähintään puolet vettä."


Mietippä tuota Waltarin äidinenoa kun seuraavan kerran juot limua. Kokeile sekoittaa siihen puolet vettä ja mieti, että sekin on joskus ollut jollekin ylellisyyttä. Muista nämä sanat kun katselet teinien vetävän päivän viidettä ESsiä kaupan pihalla.

Waltari jatkaa: "Kun jälkeeenpäin ajattelen tuota vanhaa taloa, muistan ettei siellä ollut yhtään ainoaa mukavaa istuinta. Sekin oli eräs perinne, ehkä itsetiedoton, mutta tarkoituksenmukainen. Mukava istuin olisi voinut vietellä joutilaisuuteen. Ei maa kasva itsestään, se vaatii työtä, monipuolista työtä ja hyvin raskasta työtä. Niin nykyäänkin, kaikesta aikamme koneistumista huolimatta, vaikka enää ei sentään tarrvitse aamuviidestä alkaen riihessä pöly kurkussa kirvellen, hikisenä ja nokisena, puida käsivoimin jyviä irti tähkäpäistä. Mutta sellainen on kokemus, jolle jälkeenpäin antaa suuren arvon.

Vielä äidinenostani. Ei hänen säästäväisyytensä ollut saituutta, vaan säilymisen pakon sanelema perinnäinen elämänmuoto. Siitä on osoituksena että hänen äitini lipastonlaatikkoon minun nimiini tallettamansa pankkikirjan avulla saatoin tehdä ensimmäisen ulkomaanmatkani. Eikä hän tästä hurvittelusta jälkeenpäin minulle pahaa sanaa sanonut. Ja ainakin hän opetti minut kunnioittamaan leipää, niin että minun vieläkin on vastatamattoman vaikea viskata pois edes homehtuneinta leivänkannikkaa."  - Mika Waltari Ihmisen ääni 1978

Tämä teksti kosketti minua, koska itse olin nuorena kesäisin metallipajassa apumiehenä ja se oli fyysistä työtä joka piti minut hyvässä kunnossa. Kasvoin kodissa, jossa työtä arvostettiin.

Kasvoin myös niukkuudessa koska asuntolainan korot rallattivat kaiken säästöt niin, ettei raha riittänyt kuin välttämättömimpään. Ruokaa ei heitetty roskiin ja vanhat leivät jauhettiin jopa korppujauhoksi.

Kiitos Mika kun muistutit meitä näistä tärkeistä asioista. Muistakaamme pitää itsemme hyvässä fyysisessä kunnossa, jotta luovuudellamme on tilaa ja voimaa elää. Muistakaamme arvostaa muita ihmisiä ja sitä mitä meillä on.

sarjayrittäjä

Tilaa Facebook -päivitykseni:
http://www.facebook.com/ilkkaolavas
Seuraa minua Twitterissä:
http://twitter.com/#!/lavas

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Konkariyrittäjän vinkit aloittavalle pk-yrittäjälle

20 vuotta yrittäjyyttä takana. Mitä olen oppinut? Tässä konkariyrittäjän vinkit aloittavalle pk-yrittäjälle haastattelusarja. Minua haastateltiin yrittäjäjulkaisuun. Tässä kysymykset ja vastaukset. Julkaisen ne lyhentämättömänä iloksesi. Toivottavasti niistä on rohkaisua elämääsi ja saat inspiraatiota ja menestyt.


Mitä olet oppinut yrittämisestä sellaista, mitä olisit halunnut tietää
ennen kuin aloitit yrittäjänä?


Olen ollut nyt 20 vuotta yrittäjänä. Aloitin 17 vuotiaana. Aloittamisesta on pitkä aika. Aluksi piti opetella kaikki firman markkinoinnista lähtien. Piti yrittää olla vakuuttava. Lähettelin a4:lle printtaamiani
mainoksia yritysten pomoille ja soittelin perään. Kaikki piti tehdä ja opetella itse.

Uran aikana olen huomannut, että vaikkei jotain osaa, niin aina sen voi opetella
ja jos jotain asiaa ei tiedä, niin aina voi kysyä. Kysyminen ei maksa mitään.
Kannattaa myös asettaa tavoitteita. Aluksi tavoite voi olla pieni:
oman palkan tienaaminen.

Kun on päässyt tavoitteeseen, voi asettaa …

5 juttua miten saat pikkujouluista enemmän irti

5 juttua miten saat pikkujouluista enemmän irti Meillä oli eilen pikkujoulut ja oli sen verran tajunnan räjäyttäviä kokemuksia, että koin syytä jakaa teille rakkaat blogini lukijat vähän siitä strategiasta, miten minä suhtaudun pikkujouluihin.
1. Älä kangistu kaavoihin - suhtaudu uusiin juttuihin avoimin mielin
Meillä oli eilen firman (www.w3.fi, www.deitti.net, www.city.fi, www.suomikauppa.fi) pikkujoulut. Teemana oli "Tapaus tuntematon". Meille ei kerrottu etukäteen minne olemme menossa, mitä tulemme tekemään. Oli vain lista asioista, joita pitää ottaa mukaan.

Jouduimme jokainen siis jo ennen pikkujouluja valitsemaan: Olenko minä valmis kohtaamaan elämässäni asioita, joihin en voi vaikuttaa. Olenko minä valmis ottamaan elämän vastaan sellaisena kuin se tulee? Olenko valmis kohtaamaan pikkujouluillan avoimin mielin ja valmiina sellaiseen mitä en tiedä etukäteen?

Meille ihmiselle tämä tuntemattoman kohtaaminen on usein asia, joka saa meidät pysymään mieluummin tutussa ja tu…

Menestyvä yrittäjä tietää mitä haluaa

Tavoitteellisuus

Yksi yrittäjän menestymisen avaimista on tavoitteellisuus. Kun laiva on lähdössä, se pääsee varmimmin perille, kun tietää mihin satamaan on pyrkimässä.

Tuulen mukanaseilaaja

Olen yrittäjäurani aikana nähnyt monia yrittäjiä, jotka rutiininomaisesti tekevät päivittäin työnsä ilman tavoitteita. Jos eteen tulevia mahdollisuuksia on vähän, on tartuttava kaikkiin kiinni, jolloin tilanne on tuulen mukana seilaamista. Tällaisessa on se ongelma, että on hankalaa keskittyä mihinkään. Tämä sopii joillekin elinkeinonharjoittajille, mutta en usko, että tuulen mukana seilaamisesta syntyy kovin paljoa muita kuin yrittäjää itseään hyödyttäviä menestystarinoita. Moni näistä yrittäjistä työskentelee jopa alle normaalin palkan eikä edes uskalla myöntää tätä tosiasiaa itselleen. Ei elinkeinonharjoittamisessa mitään vikaa ole mutta itsensä huijaamisessa on. Positiivisena poikkeuksena on lifestyle yrittäjyys.

Lifestyle -yrittäjyys: oman unelmansa mukanaseilaaja

Eräs yrittäjäkollegani nauttii…