Siirry pääsisältöön

Säästäväisyydestä sekä fyysisen kunnon ja luovuuden yhteydestä

Olen pitänyt blogin kanssa hieman kesälomaa. Osa teistä rakkaista lukijoista on kysellyt seuraavien kirjoitusten perään. Olen priorisoinut aikaani ja kirjoittanut kirjaa nimeltä pysäyttämätön yrittäjä.

Kirja lähtee alkavalla viikolla juuri viimeiselle tarkastuskierrokselle. Sitten on aika luovuttaa se painokoneen ikuistettavaksi, arvostelijoiden hampaisiin ja toivottavasti täyttää tarkoituksensa ja saa jonkun pienen ihmisen löytämään sisältään pysäyttämättömyyden voimaa tai vaikka lisää innostusta elämään.

En nyt kirjoita mitään omaa. Lainaan kunnioittamaani kirjailijaa Mika Waltaria joka kirjoitti juuri ennen syntymääni näin:
"Vaan suurinta kiitollisuutta tunnen muistaessani että poikavuosina ja nuoruudessa en oppinut tuntemaan vain kaupunkia, vaan myös maaseutua ja että kesä kesältä jouduin tekemään myös ruumiillista työtä altteimmassa kehitysiässä niin maamiesten kuin ammattityöläisten kanssa. En tarkoita vain sitä että kouluvuosieni kesien ruumiillisen työn ansiosta sain hyvän terveyden ja kestävän kunnon tulevan työni perustaksi. Muuten tuskin olisin kestänyt työn kuluttavien vuosien painetta ja ahdistusta. Sillä

jatkuva luova työ vaatii myös kestävää ruumista.

, niin naiivilta kuin sen muistuttaminen voi tuntua.

Mutta vielä kiitollisempi olen siitä, että minä, jo kolmannessa polvessa helsinkiläinen, sain poikana äitini kotitalossa nähdä ja elää työssä mukana maan kasvun oraan punerruksesta ensimmäiseen riihenpuintiin asti. Vielä 20-luvun alkuvuosina elämä maalaistalossa oli niukempaa ja ankarampaa kuin nyt. Muistan mielelläni sitkeää äidinenoani, vaikka lapsena pelkäsin häntä. Hänen mielestään oli synti syödessä ottaa leivän päälle voita, jos pöydässä sattui olemaan maitoa. Kun myöhemmin, hänen maatessaaan kaupungissa sairaalassa, kävin häntä katsomassa, hän suurimpana ylellisyytenä lähetti minut ostamaan limonadipullon. Mutta ei hänen mieleensä olisi edes juolahtanut juoda sitä sellaisenaan. Se olisi ollut anteeksiantamatonta tuhlausta.

Hän sekoitti siihen vähintään puolet vettä."


Mietippä tuota Waltarin äidinenoa kun seuraavan kerran juot limua. Kokeile sekoittaa siihen puolet vettä ja mieti, että sekin on joskus ollut jollekin ylellisyyttä. Muista nämä sanat kun katselet teinien vetävän päivän viidettä ESsiä kaupan pihalla.

Waltari jatkaa: "Kun jälkeeenpäin ajattelen tuota vanhaa taloa, muistan ettei siellä ollut yhtään ainoaa mukavaa istuinta. Sekin oli eräs perinne, ehkä itsetiedoton, mutta tarkoituksenmukainen. Mukava istuin olisi voinut vietellä joutilaisuuteen. Ei maa kasva itsestään, se vaatii työtä, monipuolista työtä ja hyvin raskasta työtä. Niin nykyäänkin, kaikesta aikamme koneistumista huolimatta, vaikka enää ei sentään tarrvitse aamuviidestä alkaen riihessä pöly kurkussa kirvellen, hikisenä ja nokisena, puida käsivoimin jyviä irti tähkäpäistä. Mutta sellainen on kokemus, jolle jälkeenpäin antaa suuren arvon.

Vielä äidinenostani. Ei hänen säästäväisyytensä ollut saituutta, vaan säilymisen pakon sanelema perinnäinen elämänmuoto. Siitä on osoituksena että hänen äitini lipastonlaatikkoon minun nimiini tallettamansa pankkikirjan avulla saatoin tehdä ensimmäisen ulkomaanmatkani. Eikä hän tästä hurvittelusta jälkeenpäin minulle pahaa sanaa sanonut. Ja ainakin hän opetti minut kunnioittamaan leipää, niin että minun vieläkin on vastatamattoman vaikea viskata pois edes homehtuneinta leivänkannikkaa."  - Mika Waltari Ihmisen ääni 1978

Tämä teksti kosketti minua, koska itse olin nuorena kesäisin metallipajassa apumiehenä ja se oli fyysistä työtä joka piti minut hyvässä kunnossa. Kasvoin kodissa, jossa työtä arvostettiin.

Kasvoin myös niukkuudessa koska asuntolainan korot rallattivat kaiken säästöt niin, ettei raha riittänyt kuin välttämättömimpään. Ruokaa ei heitetty roskiin ja vanhat leivät jauhettiin jopa korppujauhoksi.

Kiitos Mika kun muistutit meitä näistä tärkeistä asioista. Muistakaamme pitää itsemme hyvässä fyysisessä kunnossa, jotta luovuudellamme on tilaa ja voimaa elää. Muistakaamme arvostaa muita ihmisiä ja sitä mitä meillä on.

sarjayrittäjä

Tilaa Facebook -päivitykseni:
http://www.facebook.com/ilkkaolavas
Seuraa minua Twitterissä:
http://twitter.com/#!/lavas

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Konkariyrittäjän vinkit aloittavalle pk-yrittäjälle

20 vuotta yrittäjyyttä takana. Mitä olen oppinut? Tässä konkariyrittäjän vinkit aloittavalle pk-yrittäjälle haastattelusarja. Minua haastateltiin yrittäjäjulkaisuun. Tässä kysymykset ja vastaukset. Julkaisen ne lyhentämättömänä iloksesi. Toivottavasti niistä on rohkaisua elämääsi ja saat inspiraatiota ja menestyt. Mitä olet oppinut yrittämisestä sellaista, mitä olisit halunnut tietää ennen kuin aloitit yrittäjänä? Olen ollut nyt 20 vuotta yrittäjänä. Aloitin 17 vuotiaana.  Aloittamisesta on pitkä aika. Aluksi piti opetella  kaikki firman markkinoinnista lähtien. Piti yrittää olla vakuuttava.  Lähettelin a4:lle printtaamiani mainoksia yritysten pomoille ja soittelin perään. Kaikki piti tehdä  ja opetella itse. Uran aikana olen huomannut, että vaikkei jotain osaa, niin aina sen voi opetella ja jos jotain asiaa ei tiedä, niin aina voi kysyä. Kysyminen ei maksa mitään. Kannattaa myös asettaa tavoitteita. Aluksi tavoite voi olla pieni: oman palkan tienaaminen. Kun on päässyt

Jos saisit yhden ylimääräisen päivän mitä tekisit?

Tänään on karkauspäivä. Vähän niinkuin ylimääräinen päivä. Tänään on hyvä kysyä itseltä, mitä tekisin jos saisin yhden ylimääräisen päivän. Elämme joka päivä oravanpyörässä ja unelmoimme ylimääräisestä päivästä jolloin voisimme tehdä mitä vaan. Joku jopa nauttii oravanpyörässä olosta niin paljon, että haluaisi säästää vapaapäivän pahan päivän varalle. Mitä sitten tekisimme? Kysyin facebookista kavereiltani. Joku haluaisi pois töistä. Yksi haluaisi nauttia ulkona olosta ja lähteä pitkälle kävelylle. Kolmas haluaisi nukkua pitkään. Myös ystävien seurasta nauttimista voi tehdä ylimääräisenä vapaapäivänä. Päivä on kovin lyhyt aika toteuttaa suunnitelmallista ajankäyttöä. Tein alkuvuodesta itselleni viikko-ohjelman, mutta jos sen muuttaisi päivä-ohjelmaksi, niin siitä saisin itselleni tämän päivän tavoitteet. Oma viikko-ohjelmani oli siis aikaisemmasta ajanhallintaan liittyvästä bloggauksestani: Nukkuminen 7h Nukuin 7,5h. Hups pitkäks meni. Työ: keskimäärin 5,7h per päivä

Työstä voi nauttia! Hyvää yrittäjänpäivää!

Yrittäjän päivä 5.9 Sinäkin voit nauttia työstäsi! Hyvää yrittäjän päivää. Hyvää yrittäjän päivää. Tämä on vähän niinkuin yrittäjien vappu, mutta tänään nautitaan työn tekemisestä ja kaikesta hyvästä ja mahtavasta mitä työn tekeminen antaa meille. Kun me keskitymme nauttimaan siitä mitä hyvää meillä on, emme ehdi valittamaan pikkujutuista. Facebookissa on Thank God It's Monday -ryhmä. Ryhmän idea on muistuttaa joka maanantai, että työn tekeminen on tärkeää ja että meidän tulisi olla iloisia siitä että on sellainen asia kuin työviikko. Työviikkohan tarkoittaa sitä, että ihmiskunnan ihmiset kokoontuvat yhteen ja tekevät tärkeitä asioita tämän maailman pyörittämiseksi. Jos kukaan ei tekisi töitä missään päin maailmaa, niin valtion kassa kuihtuisi ja maailma ajautuisi kaaokseen. Työn tekeminen yhdessä on tärkeää. Kyllä joo suurin osa ihmisistä menee töihin joka arkipäivä. Olemme töissä 1760 tuntia joka vuosi ja siksi meidän kannattaa nauttia siitä mitä meillä o